Kuvakertomus

Kuvakertomus lokakuun matkasta Loutrakissa, Ateenassa ja ympäristössä on katseltavana sivuilla
Matkalla Peloponnesoksessa

Pakolaisia?

Ikäänkuin Kreikalla ei olisi murheita kylliksi taloutensa kanssa, lisäongelmia tuovat maahan tunkevat laittomat "muuttajat". Tilastojen mukaan Kreikkaan on alkuvuoden aikana tullut 36 000 laitonta siirtolaista. Kun kymmenmiljoonaisessa maassa on n. 1,5 miljoonaa laitonta siirtolaista, ei ole ihme, että ongelmia syntyy. Wikipedian mukaan "Kreikka on yksi pahimmin laittomasta siirtolaisuudesta kärsineistä maista Euroopassa. Kreikan arvioidaan olevan myös merkittävä välimaa aasialaisille siirtolaisille, jotka pyrkivät sieltä käsin Länsi-Eurooppaan. Kreikan ja Turkin välinen merialue kuuluu laittoman siirtolaisuuden merkittäviin kulkuväyliin. Erityisen runsaasti Kreikkaan saapuu laittomia siirtolaisia Albaniasta."

Meillä on päivitelty ja tuskailtu romanian mustalaisten kerjäämistä omilla kotikulmillamme. Kauppakeskusten kulmilla liikkuvat tummat ruusukauppiaat, huilunsoittajat ja muut silmänkääntötemppujen tekijät ovat alkaneet ärsyttää kansalaisia. No tämä on näemmä vielä pieni ongelma. Liikkuessamme Kreikan kaupungeissa totesimme, että asumme sittenkin lintukodossa, kun tilannetta vertaa sikäläiseen katukuvaan. Enpä uskaltautuisi esim. Patran kaupungin sataman liepeille iltamyöhäisellä, päiväsaikaankin siellä lorvaili varmaan sata luihunnäköistä "itäturistia". Rannan puistoissa naiset ja lapset pitivät leiriään meluten ja meuhkaten. Jotain tilanteesta kertoo myös se, että esim. paikallisessa Lidl:ssä tarvitaan vartijaa järjestystä pitämään.

Loutrakissa ja Korintissa Bangladeshistä ja muualta Aasiasta kotoisin olevat nuoret miehet olivat vallanneet katukaupustelumarkkinat. Syksyn sateiden myötä suosiossa olivat sateenvarjot, joita sai 2,50 eurolla! Miten ihmeessä näillä hinnoilla pystyy itsensä elättämään? Vaikka onnistuisi saamaan kaupat kymmenestä sontikasta päivittäin, ei niillä myyntituloilla voi mitenkään elää; pakko on olla jotain muuta hämärää lisätienestiä.

En ole mikään rasisti, mutta Kreikan kaltaista menoa en toivo omille kulmilleni! Onneksi meillä on kylmää talvella, ehkä se hiukan hillitsee elintasopakolaisten muuttohaluja tänne Euroopan äärirajoille.

Kodikas Ateena

Ateena tuntuu kaikesta kaoottisesta liikenteestään huolimatta suorastaan kodikkaalta. Varsinkin vanhan kaupungin, Plakan, alueella on mukavaa kulkea jalkaisin ja katsella ostoskatujen, kuppiloiden ja basaarien arkista touhua.



Lakkoilun vuoksi väliin jääneen Parthenon temppelikäynnin sijaan päsimme tutustumaan Akropolis-museoon, joka hiukan lievitti pettymyksen aiheuttamaa mielipahaa. Varsin vaikuttava kokoelma arkeologien löytämiä patsaita, ruukkuja, reliefejä.....

Naisväki saisi kulumaan useammankin tunnin Ermou-ostoskadulla - ihania vaatekauppoja vähän jokaiseen makuun. Täällä naiset ovat pukeutuneet jo saappaisiin ja villapaitoihin; turistit erottuvat joukosta helposti kesähepenissään. Itse iskin silmäni näyteikkunan luonnonvalkoiseen neuleeseen, jonka sujautin kassiin sovittamatta - onneksi mahtuu juri ja juuri! Patsasfriikki kun olen, en voinut vastustaa kiusausta, kun löysin basaarikujilta valkoisen Hippocratesin patsaan.

Vähän jäi harmittamaan, kun ei onnistuttu löytämään "Runoilevan sandaalintekijän" kauppaa. Täältä tunnetulta Stavros Melissinos sandaalin tekijältä ovat omat jalkineensa taannoin hankkineet sellaiset maailman tähdet kuin The Beatles, Jacqueline Kennedy-Onassis, Barbara Streisand, Rudolph Nureyev, Anthony Queen, Garry Cooper, Sophia Loren.... Eivätkä hinnatkaan kuulemma ole pilviä hipovat tällaisista yksilöllisesti muotoilluista menokeista. Tämä on yksi varma käyntikohde, kun seuraavan kerran Ateenaan tullaan.

Lounaalla katukahvilassa viereisen pöydän pariskunta halusi tehdä tuttavuutta. Kertoivat olevansa kotoisin "ihan liian kaukaa" BuenosAiresista Argentiinasta. Olivat olleet aikoinaan Skandinavian kiertueella ja olivat erityisen ihastuneita Helsinkiin. Suitsuttivat mettä ja hunajaa meidän kauniille, puhtaalle, turvalliselle ja järjestäytyneelle kaupungillemme, jolle Ateenakaan ei vetänyt vertoja. Uskon tuohon heidän aitouteensa, kun muistivat nimeltä vielä vuosien jälkeenkin Temppelinaukion kirkon ja Sibelius monumentin.

Kunpa muistaisimme itsekin antaa arvoa tälle hanalle kotimaalle, jossa (uskokaa tai älkää) kaikki toimii ja hoituu hyvin!

Lakkoilua

Nykykreikassa kun ollaan, mikään ei ole varmaa. Niinpä kauan haaveena ollut tutustuminen Akriopoliin jäi vieläkin siellä työskentelevien lakkoilun takia toteutumatta. Hyvä, että Ateenan retki osui tälle päivälle - huomenna ei matkustaminen olisi onnistunut sillan korjaustöiden vuoksi.

Opamme kertoi lähipäivinä tulossa olevista lakoista: junat eivät kulje huomisesta lähtien, koripalloilijat ja valmentajat pistävät pillit pussiin kahdeksi viikoksi, asianajajat ovat aloittamassa omaa protestiaan. Pöyristyttävin häiriö lienee, kun sairaaloiden lääkehuolto pysähtyy - lääketehtaille on jäänyt maksamatta satojen miljoonien laskut vuodesta 2007 lähtien. Kreikan sairaalat ovat joutuneet toimimaan vajaamiehityksellä muutoinkin lääkärien lakkoilun vuoksi. Taannoinen kuljetusalan lakko oli ehtinyt tyhjentää kauppojen hyllyt; onneksi tilanne oli nyt saatu korjattua.

Autonvuokrausta harkitaan parhaillaan, mutta ensin on varmistettava, että polttoainetta on saatavilla; polttoöljyn jakelussa on toimituskatkoja. Kotiinlähtöäkin sopii jännittää - ainakin edellisen päivän lennot on peruutettu lentäjien lakon vuoksi.

Lakoilla vastustetaan palkkojen leikkauksia ja eläkeuudistuksia. Yksityisellä sektorilla (kattaa kaksi miljoonaa työntekijää) on tehty sopimus, jonka mukaan tänä vuonna palkkoja ei koroteta lainkaan. Kahtena seuraavana vuonna palkkoja nostetaan vain yleisen hintatason nousun mukaisesti. Julkisella sektorilla palkat on jäädytetty vuoteen 2014 saakka.

Kyllä Kreikalle asetettu matokuuri alkaa näkyä tavallisten ihmisten arkielämässä.

Lisää retkestä huomenna.

Vieläkö on kesää jäljellä?

Ehdittiinpä juuri ja juuri asettua aloillemme leppoisia syyspäiviä viettämään, kun tuo netin pahus viekoitteli taas hylkäämään lämpimän kodin ja lähtemään teille tuntemattomille. Jo kauan on ehditty katsella tuonne Loutrakin suuntaan, mutta aina on joku ehtinyt napata matkan nenämme edestä. Nytpä oli hiirikäsi vikkelämpi ja taas oli päätös äkkilähdöstä hetkessä mietitty.

Loutrakin pikkukaupunki ei ole niin tunnettu lomakohteena kuin Kreikan saaret, mutta on matkaoppaiden mukaan ateenalaisten oma lomasuosikki. Ehkä siellä kohtaa vielä aidon kreikkalaisen tunnelman. Netissä surffaillessa löysin kuvia pitkästä upeasta rantakadusta, joka jo nyt houkutteli kulkemaan aamulenkkiä joko pitkin jalkakäytäviä tai rannalla ihan veden rajassa. Keskiviikkona 13.10. päästään vihdoin päiväretkelle Ateenaan, joka on vain 80 kilometrin päässä Loutrakista. Ateenaan on ollut tarkoitus mennä jo monta kertaa, mutta kesän helle on kypsyttänyt matkalaiset jo ennen kaupungin portteja. Nyt ei tuo säätila ole varmaan pilaamassa tätä iloa; ellei sitten satu satamaan ihan kaatamalla!

Lomaosake

Niin kuin kaikissa etelän lomakohteissa, täälläkin nuoret innokkaat lomaosakekauppiaat jahtaavat turisteja rantakadulla arvaillen mitä kansallisuutta kukin tossunkuluttaja edustaa. Kun meille henkilökohtaisesti ei senkaltainen lomailu tunnu omimmalta jutulta, yritämme mahdollisimman vähin äänin välttää moisen kauppaamisen. Meidän porukan toinen pariskunta onnistui jotenkin sotkemaan itsensä esittelytilaisuuteen, vaikkei heitäkään tämä lomaosakejuttu houkuttele. Heille oli moneen kertaan vakuuteltu kadulla, että mitään ostopakkoa tai muutakaan pakotetta asiassa ei ole, heillehän esitellään vaan huoneistoja, joihin ei muutoin pääsisi tutustumaan. Niinpä !!!!! Myyjätyttö oli ollut hyvin närkästynyt, kun huomasi asiakkaiden vastahakoisuuden; olipa vielä todennut, että "miksi tulitte tuhlaamaan minun aikaani ja omaa lomanviettoaikaanne, kun ette ole aikeissa ostaa". Mitähän tästä kauppatoiminnasta pitäisi oikein ajatella. Varmasti moni vanhempi ihminen on hyvin vaivautunut tilanteessa ja sitä nämä kauppiaat käyttävät sitten törkeästi hyväkseen.

Kävimme illallisella Panorama-hotellissa, jossa asuimme toukokuun reissullamme. Ystävällinen isäntä istuskeli hetken seurassamme ja kertoi, että heillä on hotelli auki koko talvikauden. Pitkäaikaisvarauksia ovat jo ottaneet vastaan runsaasti, eikä ihme! Huoneiston vuokra talvikaudella on 400 € kuukaudessa. Ystävämme innostuivat asiasta ja heidän kanssaan pääsimme katsomaan ylimmän kerroksen huoneistoa, jonka parvekkeelta avautui mahtava näköala yli kaupungin. Ruoan hinnatkin alentavat talvikaudeksi; kuudella eurolla saat syödä annoksen kuin annoksen. Eipä yhtään hassumpi paikka viettää pimeintä talven aikaa karkaamalla tänne etelään. Millainen sitten lienee ilmasto täällä saarella talvella?

Tuntemuksia turkiksi

Turkin vieressä kun oltiin, oli päivän piipahdus merimatkoineen tuonne naapurimaahan mukavaa vaihtelua lomarutiineihin. Laivamatka Marmarikseen kesti noin kolme tuntia tullimuodollisuuksineen. Halusimme lähteä seikkailemaan omin päin, kun matkatoimiston järjestämällä reissulla olisi ollut tarjolla maattoliikkeen, nahkaliikkeen ja kultakaupan esittelytilaisuudet, joihin emme halunneet osallistua.


Taksi hurautti porukan satamasta keskustan basaareihin pikavauhtia kuin rallikuski konsanaan. Ostoksilla viihdyttiinkin (lue naiset) sitten jokunen tovi. Pientä suolaista oli puolen päivän aikaan pakko nauttia, ja kas tilaukset kätevästi suomeksi! Noin keski-ikäinen isäntämme ryntäsi heittämään herjaa suomen kielellä ja esittelemään pikkupurtavaa; ei ihme, että oli tykästynyt suomalaisiin - ex-muija oli meikäläisiä. Onnea oli kestänyt muutaman vuoden, joten johan siinä ajassa helposti yhden vaikeankin kielen ehtii oppimaan.

Iltapäivän helle Marmariksen hornankattilassa oli uuvuttava. Onneksi simmarit olivat kulkeutuneet mukaan, joten siitä vaan rannan puskiin asua vaihtamaan ja aaltoihin. Miehillä ei tietenkään ollut niin kuuma, että olisivat viitsineet moisen vaivan nähdä, vaikka otsa hikoili niin, että silmälasinpyyhkijät olisivat olleet paikallaan. Me tytöt saatiinkin taas yksi uusi kokemus polskiessamme keski-ikäisten kiilusilmäisten muslimimiesten keskellä vilvoittavissa vesissä.

Rannan tavernassa asiakkaiden tukala olo otettiin esimerkillisesti huomioon. Tuskin ehdimme tilausta tehdä, kun meille kannettiin pakastimessa jäädytetyt pyyhkeet, joilla kuumaa ihoa vilvoitella. Paikallinen olutmerkki oli sponsoroinut pikkupyyhkeet, joita nyt tulevilla matkoillamme kuljetamme mukanamme "nyhryinä" (=hikiliinoina).

Kuvakertomus koko reissusta on katseltavissa osoitteessa:
 Rodos syksy2010

Taksikyytejä

Rodoksen kaupungissa taksilla liikkuminen on edullista. Viiden euron kaupunkitaksa ei päätä huimaa, kun neljän hengen ryhmä huristelee pirssillä kaupungin laidalta toiselle. Vastoin kaikkia järjellisiä olettamuksia taksin saaminen on päivällä vaikeampaa kuin illalla.

Menee oma aikansa, ennenkuin satunnainen matkailija oppii maan tavoille ja liikkuu sulavasti ja törttöilemättä kantaväestön tavoin.
Aamupäivällä seisoimme sataman taksitolpalla aikeena hurauttaa lekottelemaan "Tuuliselle rannalle". Siinä sitten ehdimme koeistua parikin biiliä ennen kuin tärppäsi. Toiseen ehdimme heittää jo kassitkin takakonttiin ja istahtaa sisään, ennen kuin selvisi, että kuski luuli meidän tilanneen auton puhelimitse etukäteen. Siispä ulos autosta ja uusintayritys. Toinen olisi heittänyt meidät rannalle, mutta silläkin oli toinen keikkatilaus, eikä aikaa ollut riittävästi meidän kyyditsemiseen niin kauas.

Kun viimein saimme vapaan taksin, vahingosta viisastuneina tilasimme noutokeikan saman tien. Niinpä pääsimmekin paluumatkalle taksikyydillä mukavan kuskin vitsaillessa ja laulaa hoilottaessa.

Vanhassa kaupungissa koko illan kierrelleinä, jalat täysin väsyneinä ja masut ruokaa pullollaan istahdimme kaupungin portilla taksiin. Kuski ei taatusti näyttänyt suomalaiselta, mutta totesi ihan aidolla suomen kielellä, että "Meitä onkin tässä nyt viisi suomalaista". Vastasi sitten naureskeluumme, että oli asunut kolme vuotta Alavudella. Ei siis ihme, että tunsi itsensä suomalaiseksi.

Symin saari

Negatiivisten tarinoiden jälkeen vihdoin sokerina pohjalla juttuja mukavista retkistä ja sattumuksista.

Mandrakin satamaa tallustaessa kulkijaa houkuttelee eripuolille saaristoa liikennöivien alusten rivistö. Aamuisin sieltä voi lähteä sukellus/snorklausretkille, Lindokseen, Marmarikseen, Kalimnokseen, Kosille, Lerokseen, Symille ja muihin pikku saariin. Tarjontaa on linja-aluksista nopeisiin kantosiipialuksiin.

Ystävällinen ukkeli istuskeli Symi-II-laivan edustalla, kun meidän porukka kuljeksi aamupäivällä satamakatua ja huuteli meille selvällä suomenkielellä tervehdyksiään. No - kaikkihan täällä suomeksi pientä herjaa heittelee, mutta tämä ukkelipa osasi saada meidät koukkuun puhumalla ihan hyvää suomen kieltä. Houkutteli meidät sunnuntaipäivän viettoon Symin saarelle.

Kahden tunnin laivamatkan aikana ehdittiin katsella leppoisien kanssamatkustajien touhuja. Kreikkalaisia perheitä oli myös menossa vapaapäivän viettoon saarelle; isovanhempia, isiä, äitejä, teinejä, nuoria aikuisia, pikkulapsia..... suurina joukkoina. Pulinaa ja pulputusta piisasi! Joillakin oli mukana pitkiä kynttilöitä (tuohuksia), joita he olivat viemässä luostarikirkon ikonostaasiin Panormitisin kylässä, jossa laiva poikkesi menomatkalla pariksi tunniksi.

Tulo mereltä Symin satamaan on elämys. Pastellinväriset talot lahdesta kohoavilla kukkuloilla tuovat mieleen lapsuuden satukirjat. Symin kaupungissa ehdimme viettää aikaa muutaman tunnin tavernoissa istuskellen ja rantakadun putiikeissa pikkuostoksia tehden. Ja merellä kun ollaan, on kalalounas paikallisessa tavernassa ihan must!

Paluumatkalla saimme viihdykettä kreikkalaisten nuorten ilonpitoa, jammailua ja lauleskelua seuraten täpötäydellä laivan kannella. Juuri ennen Rodoksen satamaan saapumista värikkään näytöksensä antoi meille vielä nopeasti laskeva punainen aurinko.



Tallelokero

Olen monasti naureskellut, kun matkaopas kotimatkabussissa kyselee, että "onhan avaimet palautettu ja tallelokeron tavarat mukana". Ketä on nuo huupelo-ihmiset, jotka jättää tallelokeronsa tyhjentämättä. Nytpä tiedän tarkalleen, millaiselta näyttää moinen taliaivo!
Meillä oli huoneessa numerolukollinen tallelokero, jonne heti loman alussa laitettiin passit, liput, kotiavaimet ja frouvan lompakko (ettei luottokortti olisi varkaiden tavoitettavissa). "Hulda Huoleton" kuljeskeli koko loman rallatellen ilman tuota lompakkoa, koska mies kulki perässä ostoksia maksamassa. Perin kätevää ja huoletonta!
Viimeinen lomapäivä - tultiin hyvissä ajoin päivällä altaalta kamoja kasailemaan ja laukkuja pakkailemaan. Mies otti passit ja liputkin jo valmiiksi pöydälle tallelokerosta. Aamulla huoneesta lähtiessä varmistettiin, ettei mitään tärkeää, meille kuuluvaa jäänyt lojumaan majapaikkaan. Katsoin, että lokeronkin ovi oli lukitsemattomana ja oletin ilman muuta sen olevan tyhjänä.
Lentokentällä juttelin kumppaneille, että "toivottavasti ei ole kaatosade, kun laukkujamme kotiovelle raahaamme". Silloin iski paniikki! Missä ovat kotiavaimet? Samassa muistui mieleen myös lompakko ja ennen kaikkea luottokortti! Siinä sitten yritettiin miehen kanssa kelata edellispäivän tapahtumia ja muistella, oliko avaimet mahdollisesti joutuneet matkalaukkuun, joka oli jo matkalla lentokoneen ruumaan.
Onneksi koneen lähtöön oli vielä aikaa ja matkaoppaaseen saatiin yhteys puhelimitse. Hän lupasi selvittää asiaa hotellin kanssa ja pyysi soittamaan jonkin ajan päästä, kun on ehditty tarkistaa huoneemme lokero. Että voikin olla pitkiä nuo odotuksen minuutit! Helpotus oli valtava, kun saatiin kuulla, että avaimet ja lompakko olivat löytyneet tallelokerosta ja saisimme ne kuriiripostina kotimassa matkatoimistosta.

"Ylpeys käy lankeemuksen edellä". Hävettää - nyt en enää naureskele nuijille, jotka tarvitsee oppaan osatakseen pitää tavaroistaan huolen!

Hukassa olleet kamat saatiin taas omaan haltuun kuuden päivän päästä. Kiitos ihanat matkatoimistoihmiset!

Turistitulva

Onkohan tässä mitään järkee? Ahdistaa ja pitkästyttää! Mitä me täältä oikeen tultiin hakemaan? Siinä tunnelmia ihanan Lindoksen valkoisen kaupungin kujilta.

Syyskuu on yksi vilkkaimpia lomakuukausia Etelä-Euroopassa ja se kyllä näkyy noissa turistipaikoissa. Kun olimme viimeksi täällä Lindoksessa toukokuussa ja liikkeellä heti aamusta, ei paikka ollut läheskään näin hirvittävän kansoitettu. Nyt kuljettiin kujia kuin sillit suolassa, eikä tätä turistitulvaa voi mitenkään miellyttäväksi kokea. Hirvittävä markkinatunnelma kauniilla, kapeilla kujilla pilasi fiiliksen, eikä Akropolis-kukkulalle yksikään meistä enää halunnut väen paljouden vuoksi lähteä. Onneksi edelliskerralla saatiin kokea aidompi tunnelma ja liikkua linnoituksessa melkein "kaksistaan".

EHDOTTOMASTI näihin turistien suosimiin paikkoihin on tultava varsinaisen sesongin ulkopuolella, jos haluaa lomaltaan muutakin kuin pelkkää rannalla löhöilyä ja tungoksessa shoppailua.

Sisäänheittäjät

Aamulenkillä on mukavaa kulkea Vanhan kaupungin rauhallisia ja sokkeloisia kujia, mutta auta armias, kun ilta koittaa! Meno on kuin Baabelin pidoissa. Ravintoloiden sisäänheittäjät näyttävät ihan mielipuolisilta asiakkaita pyydystäessään, niin että maalaistyttöä ihan hävettää moinen käytös. Varsinkin keskusaukiolla ja St. Catherinen-aukiolla näiden markkinamiesten kisaaminen näyttää olevan kovaa taistoa leivästä.


Kun todettiin yhtenä iltana, että ruokalistan hinnat Catherinen aukion laidalla olevassa ravintolassa eivät olleet ihan päätähuimaavat, niin päätettiin jäädä sinne illastamaan. Vanhasta kokemuksesta viisastuneina juomia tilatessamme kyselimme ”ison kaljan” kokoa ja moneen kertaan tolkutimme, että puolen litran tuoppi riittää. - No siinä se juju taas oli;  jos ruoan hinta olikin ihan ok, niin juomassa siellä taas "kusetettiin"!!! Meille kannettiin eteen litran lasisaappaat hinnakasta ohrapirtelöä. Ei ne St. Catherinen-aukion kuppilat näytä tuntevan litraa pienempää tuoppia.

Jälkiruoalle haluttiin lähteä sitten toiseen baariin. Muutaman askelen päässä, samaisella aukiolla, huomattiin kutsuvan näköiset, pehmustetut laiskan linnat, joissa olisi mukavaa istuskella ohikulkijoita tölläämässä. Sisäänheittäjä oli erimieltä. Väenväkisin tuo urho yritti saada meidät kiipeämään yläkerran patiolle. Siinäpä menetti neljä potentiaalista asiakasta, kun ei suostunut kuuntelemaan asiakkaan toiveita. Mehän äänestettiin kantapäillämme ja ukko jäi katsomaan perään.

Sekoiluja

Lähtöaamuksi tilattu taksi oli yllätys. Buukkausta tehdessä oli nimenomaan sovittu, että tulee sellainen auto, johon mahtuu neljän matkustajan lisäksi kaksi isoa matkalaukkua ja kaksi lentolaukkua. Kuinkas siinä kävikään? Isot laukut eivät mahtuneetkaan takakonttiin ja kun aamuyöstä ei saatu kiinni isompaa kuljetuskalustoa, oli pakko sulloa yksi iso pakaasi takapenkkiläisten syliin. Hyvinpä alkoikin tämä reissu! Pieni alennus matkan hinnasta sentään hiukan voiteli haavoja.

Autovuokraamossa sovittiin, että meille tuodaan auto seuraavaksi aamuksi klo 10:00 hotelliimme. Täsmällisinä suomalaisina olimme odottamassa biiliä hotellin rappusilla sovittuun aikaan. Kello raksutti jo puoli tuntia yli tilatun ajan ja respan tyttö vastasi ihmettelyymme, että "ne nyt on joskus vähän myöhässä". Taidettiinpa siinä hiukan manailla etelän miehen manjana-touhuja ja kiitellä kotomaan täsmällisyyttä ja kaiken toimivuutta. Vielä viisitoista minuuttia odoteltuamme hermo petti. Respassa huomasivat sitten, että sopimuspaperissa oli hotellin nimi kirjoitettu väärin; ehkä auto oli odottamassa meitä toisaalla. Siispä taksiin ja vuokraamolle. Siellä kaveri totesi, että hänen pomonsa on tulossa vanhaksi, kun oli unohtanut antaa ohjeet auton toimittamisesta. No sellaistahan sattuu, eikä siinä sopimuksessa ollut kuin kaksi töppäystä. - No problem!

Pieleen meni

Ei matka sentään epäonnistunut, vaan nettiyhteyksien kanssa oli ongelmia, joten aiottu kirjoittelu matkan kommelluksista heti tuoreeltaan jäi nyt tekemättä. - No ehtiihän noita juttuja bloggailemaan näin jälkikäteenkin sitä mukaa, kun sattuu mieleen tulemaan.

Yhdentoista päivän reissusta kyllä pitäisi jotain kerrottavaakin konttiin jäädä, vaikka aiemmin keväällä tehdyn matkan blogit pitkälti samoja tunnelmia jo kuvasivat. Suurimpana erona edelliseen reissuun oli tietysti, että nyt kokemuksia kertyi kahden nupin sijaan neljälle. Ajankohtakin oli paljon vilkkaampi turistikausi kuin toukokuussa, niin hyvässä kuin pahassa!

Näistä eväistä yritän vääntää jatkossa stooria.

Jälleennäkeminen

Kaliméra Rodos!  Huomenna aamupäivällä tavataan! Säätiedotus näyttää loistavia lomakelejä, joten meille kesä jatkuu vielä melkein kahdella viikolla!

Jos jaksan ja viitsin, kirjoittelen ja fotoilen tänne lomatunnelmia ystävien iloksi ja kauhuksi. Meitä on matkaan lähdössä neljän vanhan hörhön ryhmä, joten kommeluksilta ja kujeilta ei ilmeisesti tulla välttymään.

Tapaamisiin Rodoksella!

Kauhea amupäivä

Lomalla Alanyassa
Lomalla, oudoissa oloissa voi sattua ja tapahtua sellaista, mihin ei ole osannut mitenkään varautua. Normaalien varotoimenpiteiden (aurinkorasvauksen ja nesteytyksen) piti antaa riittävä suoja mukavan turvalliselle lekottelupäivälle. Toisin kuitenkin kävi ja hauskaksi tarkoitettu retki loppui ennekuin se oikeasti ehti alkaakaan.

Vesipuiston auettua lapsiperheitä alkoi kokoontua runsaasti altaiden aaltoihin ja vesiliukumäkiin. Vähän jäätiin ihmettelemään, kun ympäristössä jotkut ihmiset pitivät uimapyyhkeitään kasvojensa suojana. Naapurilavitsan paistattelijoiden kanssa hiukan kummasteltiin voimakasta kloorin hajua, jonka tietysti luulimme kuuluvan normaaliin puhditusoperaatioon. Sitten tuli tyttärentytär altailta ja valitti, että kasvoja polttaa ja kurkkuun sattuu. Siitä samasta lähdettiin etsimään lähintä suihkua. Toisellakin tytöllä oli oireita, mutta lievempänä. Minulla itselläni ja miehellä vain vähän tuntemuksia siitä, että hengitys ei ollut ihan normaalia.

Ihmiset köhivät ja yskivät. Pian henkilökunta alkoi viittoa väkeä poistumaan portille. Joku huolestuneen näköinen pomomies vislasi pilliin ja huitoi käsillään turisteja kiirehtimään pois alueelta. Portilla henkilökunta juoksutti köhiville ihmisille juomamukeja, joissa oli jotain neutraloivaa piimältä vaikuttavaa nestettä. Eipä ollut helppoa suostutella nuoria nielemään pahalta maistuvaa, epämääräistä litkua.

Ilmeisesti jollekin oli sattunut virhe veden kloorauksen annostelussa. Vesileikit jäivät sen päivän osalta ja pääsymaksurahat saatiin takaisin. Kunto koheni pikkuhiljaa jäätelön ja limsan voimalla. Toivottavasti ikävästä vahingosta ei jää pysyvää traumaa ja vesipuiston iloista päästään nauttimaan joku toinen päivä ennen loman loppumista.

Rodoksen lomakuvat

Kuvashow Rodoksen matkalta:
Toukokuun kuva-albumi

Monte Smith

Rodoksen kaupungissa on muutakin nähtävää kuin vanha kaupunki. Monte Smithin kukkulalta avautuu häikäisevät maisemat turkoosille merelle, aurinkovarjojen täplittämälle rannalle ja kaupungin kujille. Antiikin aikaan törmää täälläkin; hyvin säilynyt, suuri stadion ja Apollonin temppelin pylväät olivat aamuisen kävelylenkin kohokohdat. Ylhäältä rannalle viettävä polku oli kokemisen arvoinen.

12 km:n taivallus kaupungin ympäri vie tässä helteessä mehut niin miehestä kuin naisestakin. Loppupäivä oli mukavaa loikoilla uima-altaalla jalkoja lepuutellen ja rompsua lueskellen.

Viikon loma vierähti hetkessä; näkemistä ja kokemista jäi vielä runsaasti seuraavallekin Rodoksen reissulle ensi syyskuulle. Nyt lennähdetään kotiin pyykkiä pesemään ja ylihuomenna Turkin lomalle. Ehtisiköhän kamerasta ajamaan Rodoksen lomakuvat nettiin jossain välissä?

Iso kalja

Kulturelli päivä tämäkin; ystävien kanssa kierreltiin vanhan kaupungin ostoskaduilla ja välillä istahdettiin huurteiselle janoa sammuttamaan. Kotiin tuomisetkin löytyivät samalla ”Vävypojasta”. Ostoskassiin sujahti 40 vuotta vanhaa Metaxaa ja täysin uusi tuttavuus Kahviouzo.

Vanha kaupunki on monella tapaa suoranainen aarreaita. Itse tykkään kuljeskella tutkimassa rauhaisampia muurinnurkkia ja sokkeloisia pikkukujia, missä kauppiaat ei ole tyrkyttämässä tuotteitaan.

Ravintlatarjonta on valtava ja kilpailu kovaa. ”Sisäänheittäjät” pyydystävät ahkerasti ohikulkijoita istahtamaan syömään tai lasillisille. VAROVAINEN kannattaa olla, kun janoisena tilaa ”ison kaljan”. Onneksi tyydyin tilaamaan pienen ouzon, kun istahdimme miellyttäville pieluksille katuvilinää katselemaan St. Catherinen-aukiolla. Miehellepä kannettiin eteen 1,5 litran lasisaapas ”isona oluena”. Naapuripöydän englantilais pariskunta pisti vielä paremmaksi – saappaassa oli janojuomaa 3 pinttiä eli 2 litraa. Siinäpä vierähti aikaa melkoinen tovi ja ehdittiin käsitellä Lady Dianan onnettomuus sekä Britannian ja Suomen kurjat sääolot. Hintaakin mokomalle huvitukselle kertyi sievoiset 19 €. Temppu ei mielestäni mene enää edes hauskana huumorina, vaan on turistin suoranaista ristoa.

Kamiros

Viimeinen autoilupäivä. Onneksi saatiin puolipilvinen päivä, niin ihokin ehtii hetken paahteelta levätä.

30 km:n päässä Rodoksen kaupungista saaren länsirannikolla ovat muinaisen Kamirosin kaupungin rauniot. Arvoitukseksi on jäänyt, miksi asukkaat hylkäsivät kaupungin ja antoivat sen raunioitua. Saatiinpa taas rauhassa kuljeskella alueella ennen kuin turistibusseista alkoi purkautua häliseviä väkijoukkoja.

Ajomatka saaren eteläkärkeen Prasonisiin ei ole kovin pitkä, mutta aikaa siihen tuhertuu vuoriston sykeröteitä pyöritellessä. Tylsähköstä ajomatkasta huolimatta ranta on kyllä näkemisen arvoinen. Kristallinkirkkaassa matalassa rantavedessä kapealla kannaksella kahlatessa varpaita huuhtelee toiselta puolelta Aegean meri ja toiselta puolelta Tyrrhenan meri.

Kolen päivän 550 km:n omatoimiretkeilyn kustannukset: autonvuokra 75 € ja polttoainekustannukset 40 € - EI PAHA!!!!

Akropoli

Kun on omatoimimatkalla, joutuu toimimaan itse itselleen matkaoppaana, joka vie kiinnostaviin paikkoihin ja selittää kohteen syntyä ja historiallisia tietoja. Sunnuntairetkeksi suunniteltua Lindoksen Akropoliin tutustumista varten haettiin aamulla netistä taustatietoa, jotta linnoituksesta olisi elävämpi kuva, kun sitä paikanpäällä päästäisin ihmettelemään.

3000 vuotta vanha Akropolis on vaikuttava kokemus. Helteessä kuljettu matka läpi valkoisten basarikujien ja kiiltäviksi kuluneiden kiviportaiden on vaivansa arvoinen. Harvoinpa sitä pohjoismainen kulkija kohtaa niin vanhaa kulttuuria. Pakostakin tulee miettineeksi silloisten ihmisten elämää linnoituksen suojissa – oliko linnoituksessa tuolloin häärivä kolmikymppinen asukas jo harmaahapsinen vanhus, miten sukupuolten välinen tasa-arvo oli toteutettu, vai oliko naisilla mitään asemaa?

Retken ajoitus aamuhetkeen osui nappiin, turistiruuhka tuli vasta poistumisportilla vastaan.

Pefkoksen kylästä löytyi rauhallinen poukama, jonka aurinkotuoleihin jäimme siestaa viettämään. Lienee päivän D-vitamiinitarvekin tullut tyydytettyä moninkertaisesti, kun keskipäivän paahteessa ihoa rannalla säteilytti. Ja onhan ruskea ihra paljon esteettisempi silmälle kuin valkoinen silava.

Pieni sisäinen kaloriniuhottaja ummisti silmänsä, kun lounaaksi maiskuteltiin rantakuppilan räiskäleitä pekoni-, sipuli-, tomaatti-, paistettu muna- ja kinkkutäytteellä.

Selvästi ilmanala on nyt täälläkin muuttumassa ”kesäiseksi”. Illalla vielä puoli kahdeksan aikaan parvekkeen lämpömittari näytti yli 30 astetta. Kotoa mukaan otetulla hyttyskarkottimellakin oli yöllä käyttöä, kun helteen myötä nuo inisijätkin tunkivat sisätiloihin.

Omatoimiretkeilyä

Aurinko paahtaa polttavana kirkkaalta taivaalta, autoradio suoltaa busukimusiikkia. Ikkunasta levittäytyy kuiva, punaruskean hiekan peittämä penger, jossa bouganviliat sinnittelevät valkoisina, punaisina ja hennon roosan värisinä runsaina kukintoina. Oliivipuut ja pinjamännyt tuovat oman värinsä paahtuneeseen maisemaan. Tunnelma on käsin kosketeltavan balkanilainen. Siinäpä puitteet lauantain omatoimiretkelle.

Kukkulalata aukeaa henkeäsalpaavan kaunis maisema Lindoksen kaupunkiin; valkohiekkaisen lahdenpoukaman yläpuolelle levittäytyy viehättävien valkoisten talojen rykelmä ja niiden yläpuolella komeilee vanha, suuri linnoitus. Keskipäivällä tienvarret ja parkkipaikat ovat täynnä vuokra-autoja ja busseja. Tänne meidän on tultava huomisaamuna, kun muut vasta heräilee sunnuntaiaamuun.

Pikkukylän leipomosta reppuun sujahtaa pari herkullisen tirisevää, juuri paistettua fetapiirasta, yksi pieni pizzanen ja pari kylmää Amstelia. Matkaa jatketaan turkoosin sinisen meren rantaa pitkin sopivaa lounaspaikkaa tähyillen. Ja löytyihän rannalta hiljainen, rauhallinen poukama. Kumollaan oleva valkoinen vene oli siellä meitä kutsuvasti odottamassa lounastamaan. Hiekka oli niin polttavan kuumaa, että tuntui kuin kiuaskivillä yrittäisi kulkea. Sandaalit oli pakko pitää jalassa. Eipä siihen tehnyt mieli mahalleen heittäytyä aurinkoa ottamaan. Onneksi lauha tuuli teki olon muutoin siedettäväksi.

Tutustuminen

Kävellen tutustuu uuteen ympäristöönsä kaikkein parhaiten. Kahden ja puolen tunnin aamulenkin aikana ehdittiin kiertää melkein koko kaupunki. Askelmittari kertoi, että matkaa oli taitettu 7,5 km. Luulenpa, että se pahus valehtelee – jaloissa on sellainen tunne, että katuja on rampattu yli 10 km ja vauhdin sekä käytetyn ajan perusteellakin laskien kävellyn matkan pitäisi olla ainakin 10-12 km.
Ei siis ole mikään ihme, ettei illalla jaksa lähteä ruokaa kovin kauas pyydystämään. Onneksi omassa hotellissa on ihan kelvollinen ravintola, jonka hintatasokin on kohtuullinen:

Alkupaloiksi: valkosipulileivät 2 €, kreikkalainen salaatti 4,50 €, tzadsiki 3,50 € (riittää kahdelle)
Pääruoaksi: leftiko 9 €, stifado 8 €, mousaka 6 €
Juomana: olut 0,5 l = 2,50 € talon viini, lasillinen 3,50 €

Stifado

Leftiko

Näiden lammasherkkujen valmistamisen nämä kreikkalaiset kyllä osaavat. Liha on herkullisen muhinutta ja mureaa eikä mousakaan kyllästy koskaan, vaikka sitä söisi joka päivä.
Nyt on riennettävä autovuokraamoon hakemaan omaa pientä Pandaa ja sitten kohti uusia seikkailuja.

--

Onnistui !!!!

Silloin kun ottaa räkähalvan äkkilähdön, ei matkalta uskalla mitään luksusta odottaakaan. Niinpä 220 € / hlö maksanut reissumme on osoittautunut toistaiseksi hintaansa paremmaksi.

Olemme usein ostaneet koneesta exit-paikan, jossa koipiansa voi mukavasti liikutella. Nyt meitä odotti yllätys – saimme koneesta tilaamatta eturivin paikat ja tilaa runsaasti. Erittäin mukava purseri piti meille seuraa nousun ja laskun aikana ja lupasi tulla meitä noutamaan viikon päästä.

Saimme huoneiston Panorama hotellista Rodoksen kaupungista, eikä matkaa keskustaan ole kuin parisen kilometriä. Huoneisto on hulppean kokoinen kaksi huonetta, keittiö ja iso parveke, jossa kunnolliset kalusteet neljälle hengelle. Ilmansuuntakin on kuin tilattu; aamuaurinko ei häiritse aamiaisen nauttimista ja iltapäivällä saan vielä istua auringon lämmössä omalla parvekkeella.

Henkilökunta on todella mukavaa ja huomaavaista; "isäntä" puhuu melko hyvin suomea ja yrittää sitä ahkerasti joka kerta tarjota – no sehän sopii meille, kun joku näkee niin paljon vaivaa, että tätä meidän vaikeaa kieltämme jaksaa opiskella.

Nettiyhteyskin pelaa moitteettomasti ja mikä parasta – on ilmainen!!!!!

Nyt pitkälle lenkille Tuuliselle rannalle ja Ellin rannalle, sieltä uima-altaalle iltapäivää viettämään.

--

Äkkilähtö

Kreikka on ihastuttava matkailumaa. Näin keväällä se on parhaimmillaan, kun kaikki on vielä kauniin vihreää, kun puut ja pensaat kukkivat runsasvärisen rehevinä. Meille oli varattu matka Rodokselle huhtikuun lopulle, mutta tuhkapilvi sekoitti suunnitelmat ja matkatoimisto palautti matkanmaksun. Nyt kun matkatoimistot ovat tarjonneet äkkilähtöjä pilkkahinnalla, huonoon kotimaan säähän kyllästyneinä selasimme nettiä ja onnistuimme saamaan todellisen äkkilähdön. Aikaa matkavalmisteluihin oli ruhtinaallisesti alle vuorokauden.

Tämä onkin todellinen seikkailu, kun emme tiedä vielä edes hotellin nimeä emmekä sitäkään, mihin päin saarta meidät majoitetaan. Joustavina ihmisinä asia ei niin suuresti meitä hirvitä; yhden viikon kestää heikommassakin majoituksessa, kunhan huoneistossa on oma lämmin suihku ja vessa. Tuskin paljon ehdimme hotellissa aikaa viettää, kun nähtävää on ensikertaa saarelle matkustavilla riittävästi.

Joskus aiemmin ei olisi tullut kuuloonkaan, että varaisimme valmismatkan Rodokselle. Ikäkö lienee pehmittänyt pään vai mistä johtuu, että nyt olemme kiinnostuneet matkustamaan tuonne aiemmin tutustumattomalle saarelle. Aikoinaan vietimme paljon kesälomia asuntovaunuillen pienessä Pefkohorin kylässä Halkidikin niemimaalla. Isäntämme Byron oli sitä mieltä, ettei Rodos ollut mitään Kreikkaa, vaan turistien valloittama saari. Lienee paljolti ollut oikeassakin, mutta nyt kun meillä on aikaa tehdä myös turistireissuja, ei Rodokselle meno mikään synti liene. Paljoltihan lienee kysymys omasta asenteesta, miten matkan kokee. Luultavasti Rodokseltakin löytää jotain aitoa, jos sitä etsii turistirantojen ulkopuolelta poissa väkijoukkojen jaloista. Ja näin keväällä omaa rauhaa löytää sellaisistakin paikoista, jotka ovat sesongin aikana turistien kansoittamia. No se selviää tuota pikaa!

Siivetön

Ei lennä Fainnair, Blue One, Thomas Cook eikä moni muu, siispä vanki olen maan. Parasta nyt on tehdä vain nojatuolimatkaa netissä ja Berlizin-oppaan parissa, kunnes luonto päättää leppyä ja päästää meidät jälleen ilmojen teille. Varmaa on, että Rodokselle haluan matkata, kun se vaan turvallisesti on taas mahdollista. Joten en heitä vielä tätä blogin tekelettä romukoppaan, vaan toivon, että pääsen kirjoittelemaan matkakokemuksiani tänne pian.

Virtuaalimatkalleko?

Voihan tuhkat! Epätoivo ja toivo tuon sakean nokipilven haihtumisesta luovat tähän tiedon murusten odottamiseen greisin tunnelman. Nyt pitäisi jo varmaan alkaa kasaamaan matkatavaroita, jos vaikka kävisikin niin, että.......... Hui, hai! Matkaan lähtökin tuntuu jo niin epätodennäköiseltä, ettei millään saa itsestään irti mitään siihen liittyvää. Onneksi ehdin koota "Kreikkasivulleni" tarpeellisia linkkejä ja luettavaa, jos niitä sattuisi siellä reissussa (?) tarvitsemaan. No ei kai se homma mennyt ihan turhaan - ainahan voi lähteä virtuaalimatkalle ja tehdä kierroksen Ellin rannassa ja vanhassa kaupungissa omassa tuolissaan istuskellen.

Eurooppa sekaisin!

Voi, voi!! Päästäänköhän lentelemään vielä neljänkään päivän päästä, vai joko tuo hirmuinen tuhkaa ja tulikiveä sylkevä vuoripaholainen rauhoittuu ja lakkaa puhaltamasta kiukkuaan ilmakerroksiin? Hankalaa ja aikaa vievää olisi matkustaminen muutoin kuin ilmojen teitä.

Tuhkauutisten ryöpsähdettyä tietoisuuteen, olen jättänyt matkan ajattelemisen vähemmälle, ettei pettymys matkan peruuntumisesta tuntuisi niin pahalta. Olin aikonut ryhtyä pakkaushommiin hyvissä ajoin, mutta nyt aion hoitaa sen homman viime tingassa jos ja kun lähdön aika koittaa. Toivotaan .....
Elää ilman toivoa on lakata elämästä. - Dostojevski

Tervetuloa matkablogiini!

Keväinen Rodos odottaa!!!!
Matkalle lähtöä odotellessa tein valmiiksi tämän

Kalispéra Rodos-blogini

johon on tarkoitus laittaa valokuvia ja kirjoitella kokemuksia, tuntemuksia ja sattumuksia matkan aikana. Toivottavasti nettiyhteyden saaminen omaan huoneistoon onnistuu, jolloin blogin päivittäminen kävisi helposti ja näppärästi.
Nyt vaan matkatavaroita kasaamaan ja keskiviikkona

21.4. lentokentälle.