Heitteillejätetyt

Kaikki eivät ole vielä siirtyneet itsepalveluaikaan, eivätkä halua järjestää netin kautta omatoimimatkaa, joten matkatoimistoilla on kysyntää.

Karmaisevalta tuntuu vanhemman, kielitaidottoman pariskunnan matkaseikkailu ja kohtelu, jonka he saivat Finnmatkojen Hua Hinin valmismatkan ostettuaan. Meille he kertoivat, että olivat joutuneet hankkimaan itse taksikyydin Bangkokin lentokentältä Hua Hiniin (230 km). Kohteessa ei ollut suomenkielistä opasta; sentään heille oli annettu kännykkänumero, johon voi soittaa, jos hätä tulee. Hotellista löytyi viimevuotinen hotellikirja, jonka tietoja ei ollut päivitetty, puhumattakaan, että opas olisi käynyt joskus hotellitapaamisella.

En ihmettele yhtään, että pariskunta oli hyvin epäileväinen kotiinkuljetuksen suhteen - ehkä matkatoimisto hoitaa kuljetuksen, jos sattuu muistamaan, että heidän asiakkaitaan on ko. hotellissa. Mihin ihmeeseen tällaista matkanjärjestäjää tarvitaan, joka jättää asiakkaat heitteille rahat rohmuttuaan?

Omatoimimatkalainen tietää, että on itse vastuussa matkan onnistumisesta, mutta kielitaidoton tuskin haluaa mennä ostamaan kuvatun laista extreme-matkaa, vaan odottaa, että saa rahoilleen jotain vastettakin.


Katso Thaimaa-sivustoni



Bangkokin kentällä

Kun on tottunut suomalaisessa kulttuurissa palvelemaan itse itseään, ei tuosta tavasta ihan helposti osaa kasvaa palveltavaksi.

Kotimaassa on tullut tavaksi hoitaa ennen lentokentälle menoa lähtöselvitys netissä, jolloin matkapakaaseista pääsee kätevästi eroon palvelua jonottamatta. Bangkokin kentällä oltiin niin hyvissä ajoin, että lähtöselvityksen aukeamista oli tylsää jäädä odottelemaan ja raahaamaan mukana kolmea matkalaukkua, reppua, matkakassia ja käsilaukkua, joiden sisältö oli suunniteltu huolellisesti pakaten ja painot mitaten. Itsepalveluihmisinä hoksasimme hoitaa lähtöselvityksen lentokentän automaatilla, jolloin pääsisimme nauttimaan ulkomaan hallin mukavuuksista. Mutta voi - mistä löytyisi tiski, johon pakaasit voisi luovuttaa? Aikamme paikkaa haettuamme päädyimme kysymään asiaa infopisteestä.

Virkailijatyttö ei ensin ymmärtänyt mistä oli kysymys, mutta valmiita lentolippuja näytettyäni, ohjasi meidät menemään Q-käytävän päähän. Eipä löytynyt "pakaasinpudotus"-paikkaa, ei, vaan matkatavarasäilytys. Juju olikin siinä, että täällä on joka tapauksessa odotettava ko. lentoyhtiön lähtöselvitystiskin aukeamista.

Kun vihdoin laukut saatiin hihnalle, kertoi virkailija, että Air Francella hyväksytään vain yksi laukku per matkustaja ja laukun painon yläraja on 23 kg. LOISTAVAA - kolmen matkalaukun tavarat meni uudelleen järjestettäviksi. Yhdestä laukusta tehtiin käsimatkatavara - sisältönä vanhoja kenkiä ja likapyykkiä!! Repun vetoketju oli jo kulunut, joten siitä tavarat matkakassiin ja reppu roskikseen. Painot oli arvioitava mutu-tuntumalla, kun hieno matkadigivaaka oli ehditty aamulla myydä suomalaiselle matkailijalle, joka oli huolissaan matkatavaroidensa painosta.



Loppu hyvin - kaikki hyvin! Matkatavarat saatiin kuin saatiinkin tuotua ehjinä kotiin.

Katso Thai-sivustoni vinkit ja kuvakertomukset

Räätäliluomuksia

Yksiin eivät käy idän ja lännen makutottumukset, kun kyse on naisten vaatteista. Vaikka kuinka yritän selittää räätälille, että mekkoni voi olla suoralinjainen, mukavan väljä myös lantion kohdalta, niin eiköhän vaan sovitusvaiheessa tule tunne, että tunkee isoa ruhoa ahtaaseen makkarankuoreen.

Mallikirjasta olen valinnut mekon, joka näyttää siltä, että sitä olisi mukava pitää yllä myös täällä kuumassa ilmastossa. Ehei, heidän on ihan pakko vääntää "Versacen" mallista ihan oma versionsa. Räätäliliikkeiden ikkunat ovat pullollaan iltapukuluomuksia tiukkoine ja niukkoine yläosatoppeineen - missä ihmeessä sellaisessa mekossa näyttäytyisi, ellei ole sattunut saamaan kutsua linnan itsenäisyyskekkereihin?



Oppia ikä kaikki - seuraavalla matkalla voikin sitten nauttia ihan muista huvituksista, kuin räätälin pukukopin hikoilusaunasta!

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

Suomenkieltä nepalilaisittain

"Ihmisiä on kuin muurahaisia, ne loputonta polkuansa taivaltaa". Täällä kaukana kotoa, Aasian ihmisvilinässä nuo Veikko Lavin laulun sanat alkoi jostain syystä pyöriä mielessä. Meille pohjoisen ihmisille, jotka eletään harvaan asutussa maassa, tekee joskus oikein hyvää joutua tälläiseen ihmisvilinään ja tungokseen. Ihmisiä vilisee kuin muurahaisia joka paikassa ja kotimaan liikenneruuhkatkin näyttää täältä katsoen kovin vaisulta.

Meille tyypillinen kainous ja oman reviirin vahtimisen tarve karisee, kun astuu täpötäyteen minibussiin. Pienten ja sirojen thaimaalaisten keskellä olo on kuin norsulla lasikaupassa - siinä tuntee itsensä liian pitkäksi, liian paksuksi ja liian kömpelöksi. Paljon auttaa tuon ujostelun karistamisessa näiden uteliaiden ja välittömien ihmisten rento asenne ja auttamisen halu.

Jos yhteistä kieltä ei tahdo löytyä, on käsillä puhumisen taidolla kysyntää. Oman räätälini innostusta suomenkielen oppimiseen jaksan päivittäin hämmästellä. Hänellä on nepalilais-thai-suomalais-englantilainen sanakirja, josta hän opiskelee sanoja ja kyselee niiden oikeaoppista ääntämistä. Innostuksen täytyy olla aitoa, kun hänellä on viitseliäisyyttä istua iltaisin pikku kirjoineen hotellimme edessä meitä odottelemassa ja uusia juttuja kyselemässä. Ymmärtäisin, että jonkun muun puhutumman kielen opiskelulle voisi olla kysyntää kaupallisessa mielessä, mutta kun meitä suomalaisia on niin vähän, ei tuo innostus selity rahallisen hyödyn tavoittelullakaan. Ehkäpä hän on vain halunnut ottaa harrastuksekseen ja mielenkiinnon kohteekseen mahdollisimman harvinaisen ja vaikean kielen.

 

 

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

Jade-mamma

Ilmeisesti pohjoismainen blondiolemus viehättää vanhempia thai-naisia ja muutoinkin ystävällinen habitus houkuttelee tekemään lähempää tuttavuutta tuon niin kaukaisen maailmankolkan muukalaisten kanssa.

Täpötäydessä menomestassa löytyi pari hataraa jakkaraa istuimiksi illallistaan nauttivien thaimaalaisten (äiti & poika) viereisestä pöydästä. Eipä mennyt kuin tuokio, kun mummeli haluisi koskettaa vaaleita kutrejani. Hämmästyin, kun ilmeisen iäkäs thai-nainen puhui jotenkuten ymmärrettävää englantia. Siinä sitten hämmästeltiin toistemme ikää. Hän kertoili buddhalaisuudestaan ja innostuksestann laulamiseen; vetäisipä käsilaukustaan peilin, maalasi huulensa ja puuteroi nenänsä, hyppäsi esiintymislavalle orkesterin eteen ja aloiti jammailun!!!! - tuo 73-vuotias vauhti-mummeli!

Käsilaukustaan hän kaiveli pussukan, jossa oli sellofaanissa kauniita jade-kiviä. Laukun uumenista löytyi myös pieni rasia, johon hän valikoi pari kiveä ja antoi rasian lahjaksi uudelle suomalaisystävälleen kertoen, että täällä Thaimaassa voisin teettää hopeasormuksen 1.000 bathilla (n. 24€), johon upottaa tuo hänen lahjansa.

Vieraanvaraisina he tarjosivat myös maistiaisena pöydästään bambutikkuun pujotettuja "pallukoita?", jotka maistuivat tulisen hapanimeliltä; palanpainikkeeksi ryypättiinn jotain yrttivettä (mehua?).

Taas ollaan yhtä thai-kokemusta rikkaampia!

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset



Aitoja tunteita

Avolavaminibussi starttaa ja lähtee hitaasti pienen Takiabin kylän bussiasemalta kohti Hua Hinin kaupunkia. Vähän matkan päässä juoksee nuori nainen raskasta laukkua raahaten ja bussille kättään heiluttaen. Bussi pysähtyy ja jää odottamaan, että nainen ehtii hypätä kyytiin vastapäiselle penkille.

Auto pysähtelee missä sattuu matkan varrella poimien halukkaat matkustajat kyytiinsä. Kirjava joukko kansaa: tummia - vaaleita, vanhoja - nuoria, turisteja - paikallisia tulee ja menee. Neljästä nuoresta thai-pojasta yksi nousee ja luovuttaa täpötäydessä bussissa paikkansa vanhalle naiselle. Muut katselevat luimistellen varpaitaan.

Vastapäisen penkin nuori nainen pyyhkii silmiään ja nieleskelee itkuaan. Muut kanssamatkustajat katselevat hämillään poispäin. omassa päässä mielikuvitus saa vallan ja ajatukset laukkaavat tuon onnettoman tytön murheissa. Tytön raskaasta kassista voisi kuvitella, että nuori nainen on saanut häädön köyhästä kodistaan maailman turuille. Sellainen kohtalohan lienee täällä tuiki tavallinen, eikä tämä oma kuvitelmanikaan liene kovin kaukaa haettu. Joka tapauksessa kaikki sympatiani ovat tuon surullisen ihmisen puolella. Niinpä en malta olla taputtamatta tytön käsivartta bussisita pois noustessani. Hänen ilmeestään voin selvästi lukea, että osanottoni meni perille. Kyllä turistikin voi ilmaista aitoja tunteitaan!

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset



Edulliset eväät

Jos on harkitsemassa pidempiaikaista talvehtimispaikkaa, on Hua Hin mielestäni siihen oikein sopiva. Kaupunki on tarpeeksi suuri palveluineen, joten kaikki on käden ulottuvilla. Ilmastoonkin tottuu helposti, eikä 30 asteen helle koettele kuntoa, kun muistaa siemailla ahkerasti janojuomaa (vettä). Merivesi on kuin linnunmaitoa, siellä voisi kuluttaa joutilasta aikaansa määrättömän kauan.

Elämänmeno on muutenkin rauhallisempaa ja kodikkaampaa kuin monessa muussa turistien kansoittamassa kaupungissa. Tietysti täälläkin näkee joukoittain länsimaisia miehiä, jotka ovat tulleet hakemaan täältä thai-naisen seuralaispalveluja, mutta kun jättää moralisoinnin sikseen, ei asia enää mitenkään häiritse arkista elämää.

Ja ainakin elämisen kustannukset jäävät huomattavasti alle eurooppalaisen tason. Tietysti riippuu paljon siitä, minkälaisen palvelutason haluaa, mutta jos tyytyy esim. keskitason ravintolaruokaan, selviää kahden hengen illallisesta juomineen 15 eurolla. Paikallisten kansoittamassa "muovituolikuppilassa" maukas kananuudeliateria kahdelle, lasi punaviiniä ja 6,4 dl:n Chang-olut irtosi vähän päälle kuudella eurolla.

Olen kerännyt joitakin hintoja Thaimaan hinnat-sivulleni. Siellä on myös paikallisen Tescon (Sittarin) elintarvikkeiden hintoja. Eipä tulisi paljon maksamaan, jos riittäisi viitseliäisyyttä pyöräyttää pöperöt kotikeittiössä. Tuskinpa sitä kovin usein harrastaisin näillä ravintolahinnoilla.

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

Naaman valkaisu

Tasan eivät käy naisväen toiveet naaman kauneudesta! Kun itse katselen näiden tummien thaimaalaisten kanssasisarten, mielestäni niin kauniita kasvoja tummine ripsineen ja kulmakarvoineen, ajattelen miten paljon helpommalla he naaman hoidossaan pärjäävät. Mutta eihän se niin menen!


Jäin katsomaan thai-television mainospätkää jostain ihmeitä tekevästä naamarasvasta - ja kas, lopuksi minulle selvisi, että kyse olikin voiteesta, jolla saataisiin kasvot kauniin vaaleiksi.

Olen joskus höynähtänyt ostamaan täältä vastaavaa naamarasvaa, jolla aioin vaalentaa naamassani kukoistavaa pigmenttiläikkää. Lieneekö olleet väärät geenit tai pigmentit, mutta mitään näkyvää tulosta en tuolla töhnällä aikaansaanut. Saavatkohan thainaiset kasvonsa pysyvästi vaaleiksi muutaman kuukauden töhnäkuurilla, vai käykö siinä niin, kuin yleensä näissä ylimainostetuissa kauneuskonsteissa, että tuntee pelkästään tulleensa raskaasti huijatuksi?

Pitääpä olla tarkkana purnukoiden valinnassa, ettei vahingossa valitse aurinkovoiteeksi naaman valkaisuainetta!

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

Thaimaan tulvat

Kotona lähtiessä tuli seuratuksi Bangkokin tulvatilannetta hataran löysästi, kun ei sen vaikutusten kuvitellut mitenkään vaikuttavan omaan lomamatkaan.


Heti tänne Thaimaahan saavuttua tulva sai kuitenkin mielensopukoihin konkreettiset kasvot. Matka Bangkokista Hua Hiniin (vähän yli 200 km) kesti neljä tuntia. Moottoritie veti tavattoman huonosti Bangkokin liepeillä, kun yksi kaista oli varattu tilapäisesti kaupungista evakkoon tuoduille autoille. Taksin ikkunasta katseltiin kymmenien kilometrien pituisia bussien-, taksien- ja yksityisautojen jonoja. Rakennuksia oli suojattu hiekkasäkeillä ja vastaan tuli kuorma-autoja lastinaan soutuveneitä.

Tulvat ovat ymmärrettävästi esillä television uutislähetyksissä. Taksikuski kertoi, että Hua Hinissä on paljon thaimaalaisia lomailijoita, jotka ovat paenneet pääkaupungin tulvia tänne kuivalle maalle.

Isossa Lotus-marketissa ihmeteltiin joidenkin hyllyjen autiota ilmettä; lieneekö tavaroiden toimittamisessa tukkurilta liikkeisiin ongelmia tulvien takia - varmasti, jos varastot sattuvat sijaitsemaan tulva-alueella.

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

Sawadee Hua Hin (หัวหิน)

Taas Thaimaa kutsuu marraskuun kammoajaa - ehkä Hua Hinissä aurinko armas auttaa unohtamaan yhä pimeämmäksi käyvän Pohjolan ilmaston. Perjantaina 4.11. noustaan KLM:n siiville, joka lennättää meidät Amsterdamin kautta tulvasta selviävään Bangkokiin. Onneksi siellä tulvatilanne on hellittämässä, niin ettei kanoottia tarvitse raahata mukana! Hua Hinissähän ei tulvasta ole ollut riesaa ja sadekausikin alkaa olla loppumassa muuttuen "viileäksi kaudeksi" (päivällä +31 / yölämpötila +25).

Tutusta hotellista (Tanawit) onnistuttiin varaamaan netin kautta huone ja auton kuljettajineen pitäisi olla kentällä vastassa, joten kaikki matkan järjestelyt on hoidettu. Pari kirjaa kassissa ja toiveikas mieli rennosta kolmiviikkoisesta tropiikin lämmössä - siinäpä loman eväät! Toivottavasti saan vielä nettiyhteyden omaan huoneeseen, niin olo olisi ruhtinaallinen.

Kirjoittelen (jos Buddha suo) tänne joskus muutaman sanasen päivän kokemuksista. Muutaman kuvankin voisin siinä samalla vilauttaa.

Katso täältä Hua Hinin loman kaikki matkakuvat ja matkakertomukset

Ohi on!

16.9.2011  klo 5:56
Eilinen olikin sitten matkan helpoin osuus- ajomatka Pärnusta Tallinnaan ei paljon sielua rasittanut, vaikka se tavallisesti nyppiikin tylsyydellään.

Vähän "jotain pientä" kotiinvietävää käytiin vielä Tallinnassa hamstraamassa, kun auton jalkatilat ja penkkien aluset ammottivat tyhjyyttään. Kaara olikin sitten lopuksi täynnä kuin tiine sammakko - tuskin istuma-asentoa pystyi vaihtamaan. Hiukan väsähtäneinä, monta kokemusta ja sielun maisemaa rikkaampina palattiin reissusta kotoisiin maisemiin.

Nyt on kamera pullollaan materiaalia, jota alan matkaa muistellessa purkamaan kuva-matkakertomukseksi.

Euron valtakuntaan

14.9.2011  klo 18:50
Vihdoinkin "sivistyneessä" maailmassa! Enää ei tarvitse räknätä, mitä tää oikeasti maksaa, kun päästiin vaihtamaan slotit, koronat, litit ja laitit euroksi. Matkakin taittui sutjakkaasti melko hyväkuntoista Via Baltikia pitkin; muutama pieni tienpätkä oli remontin alla.

Pärnussa yritetään nyt suhtautua loppulomanviettoon kaikella hartaudella, vaikka matkaväsymys alkaakin jo syödä reissuhaluja. Syksyn tunne ja navakasti puita repivä tuuli veivät terassihalut ja niinpä himoitut valkosipulileiväkkeet mennäänkin syömään hotellin kuppilaan.

Netistä saatiin varattua huomispäivälle laivaliput Helsinkiin. Kierros alkaa umpeutua!

Puolan tietyöhelvetissä

13.9.2011  klo 21:00
Voihan kakan kakka! Nyt hatuttaa ja raskaasti! (vois nuo voimasanat olla vielä paljon rankempia!!!)  Mitähän noiden puolalaisten päässä oikein liikkuu? Miten ne voikaan pistää melekein koko valtakunnan tiet yhtä aikaa remonttiin? Missään en ole vielä nähnyt, että kahden suurkaupungin välinen, satojen kilometrien pituinen valtaväylä pistetään kertaheitolla yksikaistaiseksi. Täällä koko pirun maa on yhtä suurta tienrakennustyömaata!

Eilinen alle 400 kilometrin matka kesti yli kuusi tuntia. Eikä mikään ihme, kun suurin osa matkaa köröteltiin viittäkymppiä pysähtyen vähän väliä liikennevaloihin. Rättiväsyneinä raahauduttiin hotelliin illan hämärtyessä.

Eipä tämä päiväkään tuonut helpotusta potutukseen, kun lähdettiin Varsovasta kohti Vilnaa. Samaa tien päällä kuppaamista! Lisämausteena liikennesopassa kiehui valtava määrä rekkoja. Uskomaton määrä tavaraa liikkuu pyörien päällä kapeilla, ruuhkaisilla teillä. Eilen alkumatkasta kummasteltiin tienvarressa kyttääviä ilotyttöjä; tänään oivallettiin asian laita - missä paljon (rekka)miehiä, siellä pokaa kyttääviä huoria!

Taaspa meni pitkäksi hotelliin tulo, kun vielä aikaero nappasi lainatun tunnin elämästä takaisin. Pimeässä olikin sitten oikein mukavaa etsiskellä hotellia, kun "Hulda" teki vanhanaikaisen ja ajelutti meitä ylimääräisiä kiemuroita omilla tarinoillaan.

Hyvästi Puola! Jos vielä tulen joskus käymään, taitan matkan taatusti lentäen!

Turistirysiä

12.9.2011 klo 16:00
Etelä-Puolassa kun ollaan, silmä iskee kartalta parikin käymisen arvoista kohdetta. Sunnuntain iltapäiväksi ajeltiin 30 asteen helteessä Auschwitsiin, jonka karmaisevan historiansa vuoksi tuntee koko maailma. Onneksi keskitysleirin museoalue on säilytetty jälkipolville muistutukseksi ihmisen mielipuolisesta raakuudesta. Voi vain arvailla nuorten juutalaisten ison ryhmän tunteita, kun he kiertelivät katselemassa esi-isiensä ankeita asuntoparakkeja, kidutuskammioita, teloitusmuureja ja polttouuneja. On suoranaisen käsittämätöntä, miten paljon pahaa sairas mieli voi aikaan saada.



Hyvissä ajoin maanantaiaamuna sonnustauduimme matkaan Wieliczkan 700 vuotta vanhalle suolakaivokselle, jotta ehtisimme kierrokselle ennen pahinta turistien tulvaa, Navigaattorimme "Hulda" taisi olla hämmentynyt uusista upeista moottoriteistä, kun ajatutti meitä kymmeniä kilometrejä harhaan. Parin tunnin opastetulla kierroksella ehdittiin nähä suolapatsas poikineen. Vaikuttavin oli syvällä maan uumenissa aukeava katedraali, jonka komeat kattokruunutkin oli tehty suolariipuksista.

"Maanalaista maratonia" tuli kierroksella paineltua kolmisen kilometriä; portaita reitillä lymysi 800 kpl, joita mentiin alaspäin - ONNEKSI, sillä ylöspäin mentäessä ahtauduttiin pienen pieneen hissiin, jossa oli todella tiivis tunnelma!

"Hulda"-pirulainen jatkoi temppuilujaan ja niinpä sekoilimme Krakowan kaupungin liikennehelvetissä, ennen kuin älysimme palata Katowitseen johtavalle mootoritielle (josta Varsovan opastinkyltit loppuivat heti alkuunsa).

Kuvakeromukseen Sivut 1-55 (Auschvits) ja sivut 1-36 (Wielizka)

Poliisin haavissa

11.9.2011  klo 14:00
Kaunis, rauhallinen sunnuntaiaamu lähteä moottoritietä Prahasta letkeästi kohti Auschwitsiä, kunnes eteen ilmestyy poliisiauto takaikkunassaan vilkkuva teksti "Follow me!". Mitä, mitä? Eihän me ajettu ylinopeutta, eikä tehty muutakaan vilppiä!

Selkeästi englantia vääntävä poliisi selittää, että meidän tuulilasista puuttuu moottoritien maksutarra. VOI PYHÄ JYSÄYS !!!! Kukaan tästä ryhmä rämästä ei ole sattunut näkemään vilaustakaan tiemaksusta kertovasta kyltistä, ainakaan millään ymmärrettävällä kielellä. Jos kyltti on ollut tsekiksi, on mielenkiinto tyssännyt jo heti ensimmäiseen sanaan, jossa voi olla neljäkin konsonanttia peräkkäin. Lisänä kaikki heittomerkit kirjainten päällä. Otapa hänestä nyt sitten mitään tolkkua!

- No, koristetarra ostettiin ikkunaan 250 korunalla (n.12 €) ja lisäksi poliisi peri ihan ystävällisesti tuhannen korunan (n. 49 €) sakon. Mielestäni tuo tiemaksu on kyllä liioittelua tällaisesta kolkutusajosta, joka on kuin neliskanttisilla renkailla ajaisi. Johan tässä menossa munaliköörinikin muuttuu kokkeliksi!

Prahassa

10.9.2011  klo 22:00
Voi naisellinen turhamaisuus!!!  Ihania kenkiä ja vaatteita käytiin noukkimassa pitkin matkaa ajellessa Prahaan päin.  Kenkäkauppa oli pullollaan sopivan kokoisia kenkiä, joten kumpikin eukko poistui kaupasta kahdet klopot kassissaan. Pakko oli sitten Prahassa lähteä uusilla kengillä keikoilemaan. Vaikka hotelli sijaitsi ihan keskustassa, kertyi kävelymatkaa tunnin verran "keskeisimpään kaupungin sydämeen" - tuloksena kipeät jalat ja puhjenneet, kivelevät rakot. Kyllä kannatti silti!!

Kesäpäivän lämpö syksyisessä Prahassa oli iloinen yllätys! Lämpötila kapusi reilusti yli kahdenkymmenen ja iltaa voitiin viettää kesähepenissä. Pakolliset kuviot Prahassa - Kaarlen silta ja turisteja täynnä tungeksiva keskusaukio oli pakko käydä tarkastamassa. Mukava oli tunnelma jokivarren kuppilassa kylmän Staroprammenin ääressä jokialuksia ja muita turisteja katselemassa. "Kotimatkaa" ei voinut kuvitellakkaan muutoin, kuin taksikyydillä. Toivottavasti yö pehmoisessa, mukavassa vuoteessaa parantaa vammat ja matkaa jaksetaan jatkaa taas huomenna tervein jaloin.

Kuvakeromukseen  Sivut 1-34

Alpeilla

9.9.2011 klo 21:50
Alpeilla aamu voi olla surkean sumuinen ja sateinen, mutta kun jaksaa olla optimistisen toiveikas, onnetar voi suosia ja aurinko armas ilmestyä pilvien takaa. Onneksi, sillä retki Aatu-sedän piilopaikkaan (Hitlerin kotkanpesälle) ei olisi antanut sateella ollenkaan samaa kuvaa, kuin kirkkaalla ilmalla. Vaikka tämän saman retken on kokenut jo monta kertaa aiemmin, kokemus on aina vaan yhtä vaikuttava. Maisemat ovat suorastaan mieltä ylentävät; ei ihme, että Aatulla vihelsi päässä, kun täällä sotasuunnitelmiaan punoi!

Matka jatkui Itävallassa kohti Linziä ja hyvästit saatiin jättää kauniille alppimaisemille. Vaikka kuinka yritimme löytää yöpymispaikaksi kaunista maalaismaisemaa, ei Alppien veroista paikkaa löytynyt mistään. Pakko oli tyytyä vähemmän kauniin kaupungin hotelliin Bad Schallerbachissa, josta on helppo jatkaa matkaa huomenna Prahaan.

Taas tupeksittiin syömään lähdön kanssa ja kun pikkukaupungin kuppiloiden kokit haluavat nukkumaan varhain, saatiin syödä loistokkaasti toastit salaattipedillä, jotka oman hotellin baarimikko suostui meille loihtimaan. Ehkä huomenna on paremmat eväät, mutta ei tässä vaiheessa uskalla vielä toivoa, ennenkuin tipahtaa......



Kuvakertomukseen sivut 1-27

Viimein perillä

8.9.2011  klo 21:45
On matka pitkä ja kivinen on tie! Tänään ei onneksi ole tarvinnut kykkiä autossa istumalihaksiaan kipeiksi, vaan pitkän alkutaipaleen jälkeen päätettiin ottaa hiukan löysemmin. Naissukukunnan toiveita päästiin toteuttamaan ostoksilla Munchenissä, jossa viihdyttiin tuntitolkulla ostosparatiisin C&A:ssa; välillä sentään lounastettiin "kalahampurilaispaikassa" maistuvilla purilaisilla. Auton säilytystilat alkaa olla jo uhkaavan täynnä, vaikka matkanteko ei ole vielä puolessakaan. Maisemat vaihtuivat Baijerin vihreistä kummuista Itävallan Alpeiksi. Tänne oli kotona suunniteltu koko reissun päämäärä ja täältä meidän pitää lähteäkin paluumatkalle, jos aiotaan olla kotona noin viikon päästä.

Netistä edellisessä paikassa varattu edullinen hotelli osoittautui perillä neljän tähden mukavaksi alppihotelliksi, jonne haluttaisiin jäädä vielä seuraavaksikin yöksi. Majaa on kuitenkin vaihdettava, ellei peruutuksia satu aamulla tulemaan. Pitkälle ei kuitenkaan huomenna aiota suunnistaa, joten Alppimaisemissa pysytään.

Kuvakertomukseen sivut 1-33

Romantische Strasse

7.9.2011 klo 21:52
Nyt on nettiriippuvaiset eukot ilosii, kun viimein sai tänä iltana yhteyden ulkomaailmaan. Systerin mieskin pääsee matkustamaan "ulkojäsenenä", kun vierailee meidän huushollissa skypen kautta webbikameralla.

Päivän pääkohteena ollut ajomatka Romantischche Strassea pitkin kohti etelää onnistui pienen sekoilun jälkeen ongelmitta. Matkan varrella palloiltiin Rothenburgin vanhassa kaupungissa muiden turistien joukossa, joita olikin ihmeen paljon ajankohdan myöhäisyydestä huolimatta.

Yöpuulle päädyttiin Ingolstadtin kaupunkiin pieneen perhehotelliin. Huomenna on aikomus sitten siirtyä Itävallan puolelle. Sitä ennen pyöritään vielä aamupäivä tämän kaupungin outleteissä ja Munchenin tavarataloissa, kun sääennuste ei kovin mukavia ulkoilukelejä lupaile.



Kuvakertomukseen sivut 1-39

Reeperpahnilla

6.9.2011 klo 21:35
Viimein saatiin kiireettömän turistin ote päälle ja nautittiin päivästä ostoksilla Lubekissä. Täällä löytyi menokenkää "isokenkäisemmänkin" tarpeisiin.

Hampurissa St.Paul ja Reeperpahn oli tietysti käytävä syynäämässä. Päiväsaikaan tuo pahamaineinen seutu on ihan kesyn ja kiltin oloinen (ilotytöt on nukkumassa). Suuresti ihmetyttää, että se ylipäätään on yhä olemassa.

Kalasataman liikennelabyrintistä selviytymisen jälkeen ei haluttukaan jäädä Hampuriin pyörimään, vaan suunnattiin kohti etelää. Yötukikohdaksi löytyi vanhassa, ihanassa talossa, Mundenin keskustassa sijaitseva hotelli Rathausschänke



Kuvakertomukseen sivut 1-45

Eka päivä

5.9.2011 klo 20:15

Liki yhdeksän tunnin ajourakka (miehellä) takana. Perslihakset puuduttanut reitti Tukholmasta Malmöhön on aina ollut tylsääkin tylsempi. Miten mukavaa olisikaan seilata suoraan Saksan rantaan, mutta köyhänä matkakassan vartijana tämäkin kitkerä pakkopulla on vain nieltävä, jos mielii matkalle.

Pissa/kaffetauko Grännassa, Tanskan avarat maisemat ja sillat, lauttamatka Tanskasta Saksaan toivat sentään vähän vaihtelua muuten niin pitkästyttävään päivään.

Nyt hiukset ja meikki järjestykseen, takki niskaan ja menoksi gasthausiin, jossa tuhti saksalaisruoka ja raikas rieslingviini jo odottavat nälkäisiä matkalaisia.

JATKUU....22:00

Eipä odottanut minkäänlainen ruoka eikä juoma meitä nälkäisiä kulkijoita. Otti todella tiukalle tuo avoimen ruokapaikan löytäminen. Viimein löytyi yksi gasthaus pitkän hakemisen jälkeen, jossa sentään onnistuttiin saamaan parit nakit ja perunasalaatit. Ei ollut omassa lasissani myöskään minkäänlaista valkkaria, vaan illalliskuskina oli tyytyminen pelkkään veteen. Ei pitäisi koskaan nuolaista, ennen kuin tipahtaa!!!



Kuvakertomukseen sivut 1-27

Taas mennään

Taas mennään! - Vaihteeksi autolla ja laivalla.

Pitkään suunniteltu automatka Keski-Eurooppaan saatiin viimein toteutumaan, kun taskussa on menolippu Viking Mariellalla Tukholmaan, josta matka jatkuu kohti etelää sitä mukaa, kun mukavalta tuntuu. Paluupäivää ei ole vielä tarkkaan suunniteltu. Toivottavasti Ilman-Impi on suopea meille, kun taktisesti jätettiin reissu näin myöhäiseen ajankohtaan - turisteja liikkuu vähemmän ja majoitustilaa löytyy varmaan runsaasti ilman ennakkovarauksia.

Odotukset on korkealla koko porukalla

(minä, mies ja systeri)! Kirjoittelen atkakokemuksia tänne ja ruokajuttuja Jenkkakahvat-blogiini, pysähdys- ja yöpymisetapit merkkailen Matkan kulkureitti-sivulle.

Tule mukaan nojatuolimatkalle!

Moussaka eli musaka

OI JA VOI!!!!
Miten ihmeessä täällä Kreikassa lomaillessa pystyisi säilyttämään edes jotenkuten ulkoiset mittanasa? Tarjolla on toinen toistaan herkullisempaa evästä fetapiiraista lammasherkkuihin.

Alkupalaksi tilattu kreikkalainen salaatti ja tuore leipä valkosipulivoilla ryyditettynä riittäisi hyvin kahden hengen illalliseksi, mutta eihän se siihen tietenkään jää, vaan pääruokaa on myös tilattava. Ja syömään mennään tietysti vasta silloin, kun muutkin ovat liikkeellä, eli illan pimeinä tunteina.

Halkeamisen varaa olen yrittänyt torjua syömällä pääruoaksi grillattua kanaa. Todella taivaallisen maukasta ruokaa! Oi miksi meillä aikanaan höyrähdettiinkään kaasu- ja sähkögrilleihin? Eihän se ole lainkaan sama asia, kuin hiiligrillillä grillattu eväs!

Yksi suosikkiruoka on yli muiden! Moussakaa voisi syödä vaikka kuinka usein - lounaaksi ja päivälliseksi. Eihän se ihan kevyttä ruokaa ole, mutta sitä laitan myös joskus kotonakin illanistujaisiin. Täältä Kreikasta olen löytänyt "moussakamausteen" Inka-marketista, jolla saa ruokaan sen aidon maun. Monen harjoituskerran jälkeen onnistuin mielestäni loihtimaan aidon mousakan myös kotikeittiössä.

Katsopa ohjeeni tästä!

Matkalaukun turhakkeet

Kotiinlähdön hetkellä sitä manailee, kun ei taaskaan noudattanut omaa hyväksi havaittua ohjettaan turhien matkatavaroiden karsmisesta.

Miten se onkin niin vaikeaa lähteä reissuun pariksi viikoksi vain muutaman suosikkivaatteen kanssa? Vasta loman loputtua sitten huomaa, ettei kaikkia mukana raahamiaan kuteita ole käyttänyt kertaakaan.

Vaikkei mitään shoppailureissua ole suunnitellutkaan, niin yhtä ja toista kotiin vietävää on matkan varrella ehtinyt kaappeihin kertyä. Lapsenlapsia ikävöidessään on melkein huomaamatta tullut hannkineeksi tuliaisiksi tilaa vieviä lelja, jotka on tavalla tai toisella saatava sullottua jo saapuessa miltei täysiin matkalaukkuihin.

Oliiveja, oliivitahnaa, oliiviöljyä, mausteita, punkkua, Retsinaa, Ouzoa, Metaxaa - pakko yrittää vaan saada mahtumaan Finnairin painorajoituksiin.

Seuraavalla reissulla otan mukaan vain pari pikkuhametta, muutaman topin ja rantavaatteet. Matkatavaralistaakin pyrin karsimaan minimiin!

Nähtäväksi jää, joko ensi kerralla turhakkeet jää kotinurkkiin!

Ihania jalkineita

Voi kun olisinkin syntynyt pienempi jalkaiseksi!!!  Taas kuolasin yhden kenkäkaupan ikkunan takana aivan ihanien jalkineiden perään. Mies patisti sisälle kysymään, josko sieltä löytyisi tällaiseenkin kavioon sopivia sipsuttimia. Ei löytynyt!

Miehen mielestä naiset hankkii jalkineensa väärin perustein, kun aina pitää ottaa huomioon esteettiset seikat mukavuuden kustannuksella. Jos sopivia kenkiä ei löydy naisten hyllystä, miksei valitsisi mukavia jalkineita miesten puolelta. Vaatii melkoista huumorintajua tallustella iltamekossa miesten 42-numeron menokkaissa!

Normaalijalkainen hankkii täältä todella kauniit sandaalit edullisesti alle kahdellakympillä. Muutenkin olen tykästynyt kreikkalaisiin vaatteisiin, joita kannattaa käydä katsastamassa kaupunkien "oikeissa" putiikeissa (ei rantarättipaikoissa). Siinäkin voi hiki kohota otsalle, kun yrittää tunkea sovituskopissa omaa tukevaa olemustaan pienelle kreikattarelle tehtyyn vaateeseen.

Ristinmerkki ja menoks´

Olet kuin punainen vaate kreikkalaiselle, kun liikut teillä ja kaduilla vuokraamon autolla. Ohi on päästävä paikassa kuin paikassa. Kuinka ihmeessä rauhallisesta, letkeästä kreikkalaismiehestä sukeutuu sellainen kiireinen, hermostunut persoona auton rattiin istuessaan. Nopeusrajoitukset ja liikennemerkit ylipäätään tuntuu olevan vain tunnollisia turisteja varten. Siinäpä olisikin kreikkapojalla ihmettelemistä, kun tänne saataisiin suomalainen liikennevalvonta; ei olisi ainakaan rahoille sijoitusongelmia.

Kyllähän täällä kokenut ja rauhallinen kuski hyvin pärjää, kun ei menetä hermojaan kapeilla kaduilla rinnakkain pysäköityihin autoihin ja keskelle katua rupattelemaan jääviin kuskeihin. Navigaattorista on suuri apu, kun siten pystyy keskittymään varsinaiseen ajamiseen. Länsi-Euroopan kartoista ei Kreikkaa löytynyt, joten latasimme kartan omaan navigaattoriin valmiiksi jo kotona.

Zorbaksen jalanjäljissä

Jo neljä vuotta aiemmin eksyttiin vahingossa Stavrosin pikkukylään. Lahden poukama jäi niin hyvin mielen pohjalle, että sinne haluttiin päästä uudelleen. Rannalla on kummallisia luonnon muovaamia "penkkejä" huokoisesta kivestä ja löytyipä paikasta jopa pieni amfiteatteri. Maaperä on muodostunut myös hohkaisesta kivestä; ilmeisesti tulivuoren purkauksen laavasta.

Vuoren suojassa olevassa kirkasvetisessä, matalassa lahdenpoukamassa vesi lämpenee helposti miellyttävän uimakelpoiseksi. Hiekkarannan aurinkotuolista on mukavaa katsella pienten kalastajaveneiden touhuja.



Paikka on todellinen helmi - niin kreikkalaisen oloinen, kuin olla ja voi! Eipä siis ihme, että täällä on filmattu elokuva "Zorbas kreikkalainen". Asia valkeni minulle, kun yritin etsiä Googlesta tietoa tuosta mystisestä maaperästä. Nyt paikkaa katselee vielä uteliaammin ja ehkä jostain löytyy myös vastaus noihin luonnon oikkuihin.

Kreetan kevät

Jassu vaan Kreikanmaa! Eipä olla unohdettu ja hyljätty kallioitasi ja rantapoukamiasi. Täältä taas tullaan muuttolinnun lailla lämmittelemään kolottavia luitamme ja hakemaan luonnon D-vitamiinia; sitähän teillä siellä riittänee, kun kesä on koittamassa. Puoli vuotta ehti kulua muita maita kolutessa siitä, kun viimeksi kilometrejä teilläsi ja poluillasi kulutettiin.

Tänä keväänä suuntaammekin Kreetalle, jonne mieli jo monen vuoden tauon jälkeen halajaa. Ehdottomasti tämä alkukesän ajankohdan valinta osuu nappiinsa; luonto on kauneimmillaan, eikä hotellien ja ravintoloiden turisteja palveleva henkilökunta ole vielä ehtinyt kyllästyä rällästäviin asiakkaisiinsa.

Mielenkiintoista on nähdä, mitä talouskurimus on tehnyt hintatasolle. Mielestämme hinnat ovat vuosivuodelta pikkuhiljaa olleet nousussa niin kaupoissa kuin ravintolapalveluissakin. Juomien hinnat (viini, olut, ouzo) ovat tietysti paljon edullisempia kuin meillä, mutta ruoan hinta oli jo viime syksynä Suomen tasolla. Niin myös bensiini.

Toivottavasti tilanne on nyt kuitenkin sen verran vakaa, että lakkoiluilta vältytään. Ehkä tällä reissulla päästäisiin vihdoin käymään Ierapetran kaupungissa, jonne pääsyn edellisellä reissulla vesitti polttoaineen jakelun lakko. Auton vuokrahinnasta käydään parhaillaan neuvotteluja sähköpostin välityksellä.