Kalliiksi käy

Turistin taskussa saattaa tikittää pommi, sinne omasta tahdosta ja halusta hankittu. Joskus kaukomailla tuntee itsensä tyhmäksi ja voimattomaksi näiden media-vempainten kanssa. Markkinoille tungetaan aina vaan kehittyneempiä äly-laitteita (aik. matkapuhelin), joissa on sitä ja tätä toimintoa verkkoineen ja yhteyksineen. Jos ei osaa pitää varaansa, voi kotiinpalatessa postiluukussa odottaa ikävä yllätys.

Euroopan alueella hinnat ovat onneksi kohtuuden rajoissa, mutta muualle matkustettaessa on viisasta satsata saldoraja-, hintakatto- ja käytönestopalveluihin.

Krabin matkalla meille päänvaivaa tuotti puhelimeen tullut ilmoitus "Liittymällänne on käytetty noin 25 € datasiirtoa ulkomaisessa verkossa ja datakäyttö on estetty". MITÄ? Yhtään kuvaa, eikä muutakaan aineistoa ollut meidän toimesta tästä liittymästä lähtenyt matkan aikana bittiavaruuteen ja tästäkin tyhjästä kilahti meille 25 €:n lasku. Saatiinpa olla onnellisia, että datakäytön 25 euron rajoitus oli tullut hankittua ennen matkaa.

Kotona asiaa selviteltiin operaattorin kanssa ja ilmeni, että automaattinen ohjelmistopäivitys (datasiirto) maksoi tuon 25 €, kun liittymä sattui olemaan päivityshetkellä ulkomaisessa verkossa!

Varminta olisi tietysti ottaa näille reissuille mukaan perusmallinen "mummopuhelin", joka ei liioilla hienouksilla ole pilattu. Voihan se tietysti kysyä itsetuntoa, kun ympärillä lauma aasialaisia (mukaan lukien buddhalaismunkit) revittelee viimeistä huutoa olevilla hipaisunäytöillään.

Kurjimmat turistit

Luin taannoin Hakutekniikkayritys Skyscannerin laatimaa tilastoa ällöimmistä turisteista maittain.

Epäkunniataulu on tällainen:

Juopoimmat:	Röyhkeimmät:
1. Britit 2. Amerikkalaiset 3. Venäläiset 4. Ranskalaiset 5. Saksalaiset	1. Venäläiset 2. Saksalaiset 3. Amerikkalaiset 4. Britit 5. Ranskalaiset
Vähiten juomarahaa jättävät:	Vähiten kiinnostuneita oppimaan paikallista kieltä:
1. Britit 2. Saksalaiset 3. Kiinalaiset 4. Venäläiset 5. Ranskalaiset	1. Britit 2. Amerikkalaiset 3. Venäläiset 4. Ranskalaiset 5. Saksalaiset

Omista kokemuksista  ja fiiliksistä päätellen olen samaa mieltä tuosta venäläisten röyhkeydestä. Jotenkin sitä pyrkii jo matkaa suunnitellessaan välttämään sellaisia kohteita, joissa tietää venäläisten lomailevan. Vaikka en pidäkään yleistämisestä ja siitä, että ihmisiä arvostellaan kansallisuuden perusteella, piilee asiassa totuuden siemen.

Kun on tottunut siihen, että suomalaiset kuuliaisesti (yleensä) noudattaa sääntöjä ja aikatauluja, ei ärtymykseltä voi välttyä, kun venäläisten röyhkeyttä ja töppöilyä joutuu katselemaan.

Loman alkajaisiksi lentokenttäbussillinen odotteli väsyneinä pitkän lentomatkan jälkeen parikymmnetä minuuttia yhtä "eksynyttä lammasta". Venäläisnainen viimein sipsutteli bussiin muina miehinä. Samaa naista odoteltiin paluukuljetukseen, joka viimein oppaan soittelun jälkeen suvaitsi saapua parikymmentä minuuttia myöhässä.

Kerran Phuketin lentokentällä seurattiin huvittuneina venäläiskoneen lähtöseremonioita. Koneen lähtöportille sai huudella useampaan kertaan, kun venäläiset turistit tekivät viime hetken ostoksiaan taxfree-myymälöissä kaikessa rauhassa korvaansa lotkauttamatta, Viimeistä kuulutustakin siinä taidettiin joutua huutelemaan pariin otteeseen.

Täysin uusi tempaus huomattiin eräänä aamuna, kun venäläismiehet hoitelivat kehon aurinkosuojauksen hotellin vastapäisessä kpikkukaupassa suoraan telineestä ottamastaan voidepullosta. Melkoisen röyhkeää, vaikka olisivatkin jälkikäteen haitaneet maksun kassalla.

Parisataa bahtia

Meille "vauraille" turisteille voisi järjestää extreme-päiviä, jolloin päiväohjelma pitäisi suunnitella niin, että rahaa olisi käytettävissä thaimaalaisen työläisen päiväpalkan verran. Siinäpä sitten joutuisikin miettimään, mistä totutusta tavasta luopua, kun 200-300 bahtin potista pitäisi riittää rahaa syömisiin, juomiin ja huvituksiin. Jos päivällä istahtaisi rantaravintolaan juomaan yhden ison kaljan (120 bahtia) ja illalla nauttisi coctail-baarissa yhden herkullisen drinkin (180 bahtia), rahaa ei sitten jäisikään enää mihinkään muuhun.

Miten thaimaalainen perusihminen sitten saa rahansa riittämään?
Kun ravintolatyöntekijän palkka on keskimäärin 7-8 € päivässä, pärjää sillä hyvin, kun ei käy syömässä turistien suosimissa ravintoloissa. Katukeittiöissä lämpimän aterian saa alle eurolla ja juomienkin hinnat ovat kaupoissa ravintolahintoja edullisemmat. Pienistä palkoista valtio ei peri veroja, eikä lämmityskuluista ole näillä leveysasteilla huolta. Suosituin kulkuneuvo on mopo tai skootteri, jonka polttoaineesta joutuu pulittamaan n. 0,80 € / litra.

Kun täällä eläkeläisenä talvehtisin ja viettäisin säädyllisen vaatimatonta elämää nauttien auringosta, merestä ja luonnosta, voisi rahaa jäädä säästöönkin. Päivittäiset reissut ostoparatiiseihin olisi silloin kyllä syytä unohtaa.

Ostoksilla

Jos Thaimaassa lomaillessa basaarissa ja kauppakujilla tinkiminen tympii, hoituu ostoksien tekeminen mukavasti paikallisessa "Sittarissa" ja "Prismassa", eli Big-C ja Lotus-Tesco-tavarataloissa, joissa on tietenkin kiinteät hinnat. Ilmastoiduissa myymälöissä on miellyttävämpää myös sovittaa vaatteita, kuin hikisenä pikkumyymälän takaosassa verhon takana.

Jos jalkani olisivat kokoa 36-40, olisi nyt matkalaukussani tullut kotiin viemisinä useampi pari ihania sandaaleja ja balleriinoja, joiden hinnat "Sittarissa" eivät päätä huimanneet (5-10 €). Kauniita alusvaatteita, bikinejä, shortseja, capreja, mekkoja, hameita, toppeja..... todella edulliseen hintaan. Eipä siis ihme, jos suomi-tyttöön iskee ostohysteria!



Yön häiriköt

Kun lomamatkaa suunnitellaan ja katsellaan eksoottisen ihania lomakohteen kuvauksia, mielessä väikkyy paratiisimainen olotila ilman arkisia huolia ja murheita. Mutta voi - ihmisiä kun ollaan ilman on-off-nappia, on auvoisen sopuisan elämänmenon saavuttaminen monesti utopiaa. Vaikka ulkoiset puitteet hyvään lomanviettoon on rahalla ostettavissa, voi yhteinen vapaa-ajanvietto tuottaa ongelmia.

Heräsin yhtenä yönä naisen kiljuntaan. Unenpöpperöstä selvittyäni totesin äänien kuuluvan seinänaapuristamme,jonka nuori ruotsalaispariskunta oli juuri palaamassa yöriennoiltaan. Yllättyneinä siinä sitten kuunneltiin tappelunmelskettä, kun huoneidemme välinen ovi ei onnistunut pitämään kovaa ääntä heidän omalla puolellaan. Välillä nainen ulisi ulkokäytävässäkin.

Mitä meidän naapureina tulisi tehdä? Puuttuako asiaan vai sulkeako korvamme yksityiseltä välienselvittelyltä? Entä jos siellä sattuukin jotain todella ikävää ja meno käy vaaralliseksi? Silloin ulkopuoliseksi jättäytyminen toisi loppuelämän kestävät tunnontuskat. Voihan siinä käydä niinkin, että nokkasi väliin tunkemalla saat mustan silmän itsekin.

Onneksi naapurimme ei nyt kuitenkaan sattunut olemaan kimpaantunut sumopainija, joten tilannetta rauhoittamaan hypännyt siippani säilyi vammoitta. Poliisin kutsumisella uhkailu rauhoitti tilanteen ja rauha laskeutui taas pimeään yöhön. Tappelevien naapureiden sielunrauhasta ja sopuisasta yhteiselosta en menisi takuuseen.



Paratiisissa

Voi, miten tämän ihanuuden voisi pistää purkkiin ja tuoda mukanaan keskelle Suomen talvea? Olen yrittänyt ottaa kuvia ja videoita kahdella kameralla ja iPadilla tästä ihanuudesta, mutta ei niistä saa kuin kalpean aavistuksen tästä Koh Lantan luonnosta.

LUONTO - lintujen viserrystä; palmujen hiljaista suhinaa; tuoreen, juuri leikatun ruohon tuoksua; pitkiä, miltei autioita hiekkarantoja; kirkas tähtitaivas iltapimeällä, jota välähtävät salamat aika-ajoin kirkastavat. Mitäpä muuta lomalainen voisi kaivatakaan?

Aamulenkillä rantahietikolla silmiin osui ensimmäistä kertaa isoja, eläviä kotiloita, jotka liikuivat rannalla. Uutta nähtävää olivat myös isot 5-8 cm:n kokoiset ravut vilistämässä piiloon kotikoloonsa. Näiden otusten rantahiekkaan tekemiä kolosia ollaan jo aikaisemmilla thaimaanreissuilla päivitelty.

Tällaisessa laiskan kiireettömässä Paratiisissa sielu lepää ja virkistyy.

Savadee Ao Nang

Vielä ehditään hetki nauttimaan Thaimaan kostean kuumasta ilmasta ennen sadekauden alkua. Ilmasto enteilee jo tulevaa vesikeliä, kun taivas niin herkästi kyyneleitään vuodattaa pikkuruisesta pilvestäkin. Eipä tuo paljon turistin päivää silti pilanne, kun lämpötila pysyttele sadekuurojen aikanakin miellyttävän lämpimänä ja aurinko kuivattaa esiin tullessaan nopeasti sateen tuomat lätäköt.

Paikallisten ihmisten välittömyys jaksaa aina vaan ihmetyttää meitä "mörököllejä" pohjoisen asukkaita. On siinä noiden thai-ihmisten elossa vaan jotain niin hauskan ja leppoisan oloista meininkiä. Polttavaa aurinkoa pakoillen samoiltiin varjoisassa puistikossa, jossa thaimaalaiset viettivät viikonlopun piknikkiään. Välillä istahdettiin kaatuneelle puunrungolle levähtämään ja katselemaan elämänmenoa. Eipä kestänyt kuin hetki, kun meillä oli jo seurana "hipin"-näköinen kaveri, joka heikohkolla englanninkielen taidollaan halusi tehdä tuttavuutta. - Ei, ei me karkuun juostu, vaan ystävällisesti siinä sitten seurusteltiin. No tällaista paikallisten elämän seuraamistahan me matkalta halutaankin.

Ei näiden ulkonäöstä aina pysty ikää määrittelemään, tämäkin pojanklopin näköinen mies oli isoisä, joka ylpeänä halusi hetken päästä esitellä meille vaimonsa ja 8 kk:n ikäisen pojanpoikansa. Päivä oli pelastettu, kun onnistuin pitkän lepertelyn ja leikkimisen jälkeen voittamaan pienokaisen epäluulot valkoihoista kohtaan. Lopulta Ibrahim-poika tuli jo vapaaehtoisesti syliini.